ORTOPEDINEN OSTEOPATIA?

Useimmat meistä on ainakin kuullut sanan kiropraktikko ja lähes kaikki mieltää alan ammattilaisen nivelten "niksauttelijaksi". Kiropraktiikka on vain kuitenkin yksi manuaaliterapian- ja lääketieteen haara jonka itseasiassa kehitti osteopatian oppi-isän oppilas Daniel Palmer 1895.

Osteopatia on siis kaikkein vanhin manuaalisen (käsillä tehdyn) terapian suuntauksista joka kehitettiin 1800-luvun Yhdysvalloissa. Tuohon aikaan lääketiede oli vielä hyvin kehittymätöntä ja useita sairauksia ja tauteja hoidettiin hyvinkin brutaalein keinoin. Osteopatia kehittyi tuolloin noninvasiiviseksi (=kajoamaton) vastineeksi silloiseen "katkaistaan tosta kohtaa poikki" -ratkaisuun. Se sai hyvin jalansijaa lääketieteessä koska osteopaattisilla hoidoilla saatiin hyviä hoitotuloksia ehkäpä pääosin siitä syystä, että suurin osa ei kuollut heti hoitotilanteessa ja osa jopa parani. Lääketieteen kehittyessä 1900-luvulla osteopatia vakiinnutti asemansa tuki- ja liikuntaelinsairauksien erikoisalana.

Entäs tuo sanamörkö ortopedinen? Ortopedinen osteopatia pohjautuu hyvin vahvasti länsimaiseen kehittyneeseen lääketieteeseen ja tutkittuun tietoon. Siitä on jätetty osa klassisen osteopatian suuntauksista pois tutkitun tiedon puutteen vuoksi (mm. craniosakraaliterapia). Se on yhdistelmä useiden eri manuaalisten koulukuntien tekniikoita, lääkäreiden kliinistä tutkimista ja vahvaa radiologista osaamista.

Ammattitaitoisella ortopedisella osteopaatilla on siis käsissään useita keinoja hoitaa potilasta käsin, tutkia useilla eri testeillä mahdollinen vaivan syy ja yhdistää löydöksiään röntgen- ja magneettikuvissa näkyviin muutoksiin. (Osteopaatti ei kuitenkaan tee lääketieteellistä diagnosointia vaan tarvittaessa ohjaa lääkärin pakeille). Ja ennen kaikkea työkalupakista löytyy keinoja asiakkaan omaehtoiseen liikkumiseen. Nykytieto liputtaa vahvasti manuaalisen hoidon ja terapeuttisen harjoittelu- yhdistelmän toimivuuteen.

No mitä eroa on sitten eri manuaaliterapeuteilla: Kiropraktikko, osteopaatti, fysioterapeutti, OMT-fysioterapeutti, naprapaatti tai vaikka australialainen Maitland-fysioterapeutti?

Osteopatia niinkuin kiropraktiikkakin ja monet muut ovat sittemmin lähentyneet lääketiedettä syntyvuosistaan. Silti vieläkin osa teorioista ei kestä kuitenkaan päivänvaloa eli kriittisistä tieteellistä analysointia. Erot näiden kaikkien eri ammattikuntien välillä kuitenkin voivat olla hyvinkin pienet, sillä taidot ovat enemmän riippuvaisia yksilöstä kuin koulusta/titteleistä riippuvaisia.

Onkin siis minun mielestä osiltaan turhaa käyttää sanayhdistelmää ortopedinen osteopatia pelkän osteopaatin sijasta. On myös mielestäni turhaa lähteä erittelemään eri titteleitä ja tutkintoja. Pelkästään erilaisilla sertifikaateilla tätä ammattia on kovin vaikea harjoittaa. Kaikilla näillä ammattikunnilla pitäisi olla selkeä ymmärrys miten ihminen toimii. Intohimoiset alan ammattilaiset sanovat että vasta kun on alkanut jotain jo ymmärtämään ihmisestä pitää jäädä eläkkeelle. Näistä syistä tykkään sanasta MANUAALITERAPEUTTI.

Nyt on siis eka kouluviikko takana ja ensi viikolla olen jälleen käytettävissä Loimaalla!